Miksi vanhusten hampaiden hoito on tärkeää?

Hyvä suunterveys kuuluu myös jo kypsään ikään ehtineille senioreille. Kun ihmisellä on terveessä suussa terveet hampaat, asiaa ei tule juuri ajateltua. Vasta kun suunterveyden kanssa alkaa olla ongelmia, asiaan alkaa kiinnittää huomiota. Jossain vaiheessa huono suunterveys alkaa vaikuttaa jo mittavasti jokapäiväiseen elämään. Hampaiden ja suunterveyteen vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi se, että ikääntyessä suun limakalvot alkavat ohentua ja syljeneritys vähentyä. Vanhuksilla on myös heikempi purentavoima. Ateriointi ja ruoan pureskelu vaikeutuvat, huonot hampaan hävettävät ja vaikeuttavat sosiaalista elämää, suussa on koko ajan kuiva tunne…

Terveet hampaat

Jos ikäihmisen liikkuminenkin on alkanut vaikeutua, voi hoidonsaanti hammasongelmiin viivästyä tai jäädä kokonaan. Itse asiassa, monet hammasongelmat ovat saaneet alkunsa siitä, että vanhuksella on juuri liikuntakyvyn heikkenemisen takia vaikeuksia pitää huolta omista hampaistaan. Suunterveydestä huolehtimista hankaloittavat myös näön, muistin ja käsien motoriikan heikentyminen. Laitoshoidossa olevien vanhusten suunterveys on usein kokonaan unohdettu. Vanhuksille tulisikin järjestää enemmän tukea ja mahdollisuuksia suunterveydestä huolehtimiseen. Yksi vaihtoehto olisi hammaslääkärien tai -hygienistien kotikäynnit.

Mikä vanhuksien hampaita vaivaa?

Vanhuksilla on yhä pidempään omat hampaat suussa. Jotta elämänlaatu säilyisi kaikin puolin hyvänä, tulisi vanhusta tukea suunterveyden ylläpidossa siinä vaiheessa, kun hän ei enää itse jaksa tai muista sitä tehdä. Kivuton suu ja hampaat, joilla voi yhä rouskuttaa suolapähkinöitä ja jauhaa lehtipihviä, ovat elämänlaatuun suuresti vaikuttavia asioita!

Hammaslääkäri

Hampaiden tai hammasproteesien puhdistus on tärkeää. Reikiä voi silti tulla: 60-vuotiaan suussa alkaa tapahtua muutoksia, mitkä edistävät reikien syntymistä hampaisiin. Reikiä ei ehkä huomaa, koska hampaiden tuntoherkkyys on ikäihmisellä ihan toisenlainen kuin nuorempana. Ikenien kutistuminen johtaa siihen, että hammaskaula tulee paljaaksi, ja täten alttiiksi rei’ille. Syljen erityksen väheneminen ja suun limakalvojen heikkeneminen eivät johda vain kuivuuden tunteeseen suussa, vaan ne myös altistavat reikiintymiselle. Suun kuivumista aiheuttavat myös jotkin lääkkeet tai sairaudet. Liian niukka syljeneritys altistaa reikien ohella suun sienitulehduksillekin. Kuivan suun ja arkojen, punoittavien limakalvojen takia voivat vaikeutua myös puhuminen ja nieleminen.

Epäsäännöllinen ateriointi, varsinkin napostelu, altistaa hampaat usein happohyökkäyksille. Kun tähän vielä yhdistetään se, että liikunta- ja muistiongelmat voivat olla esteenä säännölliselle suuhygieniasta huolehtimiselle, ollaan ongelmissa. Plakki, eli hampaiden pinnalle tuleva bakteeripeite, aiheuttaa reikiintymistä ja ientulehduksia. Plakista tulee aikanaan hammaskiveä, mikä tuhoaa pikku hiljaa hampaiden kiinnityksiä. Omalta osaltaan vanhempien ihmisten suunterveyttä heikentää parodontiitti-niminen tulehdussairaus, mikä johtaa leukaluun tuhoutumiseen. Jos potilas ei saa tähän apua, alkavat hampaat irrota. Totta kai jatkuvalla tulehdustilalla on vaikutusta myös yleisterveyden kannalta.

Miten vanhuksien hampaita pitäisi hoitaa?

Vanhuksien hampaiden hoidossa pätevät samat ohjeet kuin nuoremmillakin: hampaat ja ienrajat on puhdistettava joko itse tai avustettuna kahdesti päivässä. Puhdistukseen käytetään pehmeää hammasharjaa ja fluorihammastahnaa. Hammasvälit ronkitaan puhtaaksi hammaslangan tai hammasväliharjan avulla. Perusteelliseen puhdistukseen kuuluu myös kielen harjaaminen. Mikäli omille hampaille on jo pitänyt heittää hyvästit, puhdistetaan proteesi harjalla ja proteesien puhdistamiseen tarkoitetulla tahnalla. Kuivasta suusta kärsivän oloa helpottaa runsas veden juonti ja ksylitolipastillit tai -purkat. Ruokaöljy on hyvä vaihtoehto apteekin suuvesille, -geeleille ja muille kostutusaineille. Alkoholia sisältävä suuvesi tai kovin vaahtoava hammastahna saattaa pahentaa oireita.

Hammaslääkärikäynneistä kannattaa pitää kiinni vanhetessaankin. Suussa voi olla myös oireettomia tulehduksia. Tällaisten piilevien tulehdusten takia suu kannattaa tarkastuttaa säännöllisesti, vaikkei enää yhtään omaa hammasta olisi jäljellä. Suuhygienistin tekemä hampaiden valkaisu takaa kauniin valkoisen hymyn jopa pariksi vuodeksi, jos omat hampaat ovat jo ajan kellastamat.

Miten vanhusten liikuntakyvystä pitäisi huolehtia?

Vanhusten liikuntakyvyn ylläpitäminen on sekä fyysisestä että psyykkisestä kunnosta huolehtimista. Kukaan tuskin kuvittelee, että liikunta estäisi vanhenemista, mutta liikunta estää iän mukana usein tulevaa liikunta- ja toimintakyvyn heikkenemistä. Puhutaankin onnistuneesta vanhenemisesta, jos vielä kypsälläkin iällä jaksaa liikkua ja harrastaa. Liikkumattomuus on pahasta niin nuorelle kuin vanhallekin – vuodelepo vähentää lihasmassaa 1 – 2 prosenttia joka ikinen päivä. Ei siis ihme, että nuha tai muu sairaus ”vie voimat”.

Jopa joka toinen yli 75-vuotias kärsii liikkumiseen liittyvistä ongelmista, eli kävely hidastuu, rapuissa kulkeminen hankaloituu ja tuolista nouseminen ei onnistu ilman apua tai tukea. Liikkumiskyky palautuisi vain liikkumalla, mutta ongelmalliseksi koettu liikkuminen saattaa jäädä kokonaan väliin. Pelko kömpelyydestä tai avun tarpeeseen joutumisesta estää osallistumasta ryhmäliikuntatunneille tai lähtemästä kävelylle. Koska liikkumiskyky on heikko näin usealla, se kuormittaa terveydenhuollon palveluita: liikkumiskyvyn heikentyminen on vanhuksilla toiseksi yleisin syy joutua laitoshoidettavaksi!

Liikuntakyvyn ylläpitäminen kotioloissa

Koska liikuntaongelmat johtuvat pääsääntöisesti heikentyneestä jalkojen lihasvoimasta ja tasapainosta, yli 65-vuotiaan tulisi harjoittaa kestävyyttä esimerkiksi reippaalla kävelyllä ainakin 2,5 tuntia, tai vaihtoehtoisesti liikkua hiki päässä 1,5 tuntia. Tasapainoa ja ketteryyttä tulisi harjoitella ainakin kahdesti viikossa. Venyttely on tärkeä osa lihashuoltoa, sillä sen avulla lisätään lihaksiston kimmoisuutta ja nivelten liikkuvuutta. Venyttely ainakin kahdesti viikossa parantaa koko kehon palautumiskykyä ja lihaksiston sisäistä aineenvaihduntaa. Jumpatessa tarvitaan hyvä alusta, ettei käsiin ja jalkoihin ala sattumaan ja hyvä joogamatto sopii harjoittelualustaksi. Sitä voi käyttää jumpatessa ja myös treenimattona tai vaikka venyttelyyn.

Liikunta ei kuitenkaan saisi olla pakkopullaa, sillä ikäväksi koettu toiminta ei tuota iloa. Jos ajatus lenkille lähtemistä aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, on aika vaihtaa lajia. On sallittua pitää hauskaa! Tanssiminen on yksi laji, missä moni seniori pääsee kokemaan liikunnan iloa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lavantansseja järjestetään useissa maalaiskunnissa kesäisin. Huokeammalla pääse tanssimaan myös kaupunkien keskustoissa järjestettävissä senioritansseissa. Palvelukotien tai työväenyhdistysten päivätanssit voivat olla ilmaisiakin.

Parhaimmillaan liikunta lisää luovuutta, onnistumisen kokemuksia, itsetuntoa ja sosiaalisuutta. Kotona asuva vanhus saattaa löytää ihan uuden lajin esimerkiksi kansalaisopiston kautta. Senioreille on tarjolla niin tuolijumppaa, vesiliikuntaa, kuntonyrkkeilyä kuin vaikkapa asahia. Lisäksi eläkeläiset saavat yleensä alennusta uimahallien ja kuntosalien pääsymaksuista. Kuntosaliharjoittelun alkamiseen voi saada apua ja ohjeistusta terveyskeskuksista tai kansalaisopistoista halvemmalla kuin varsinaisilta personal trainereilta.

Vanha herrasmies kepin kanssa

Muita hyviä liikuntamuotoja (sauva)kävelylenkkien ja vesijuoksun tai -voimistelun ohella ovat pyöräily ja hiihtäminen, eikä hyötyliikunnankaan merkitystä pidä missään nimessä vähätellä. Moni tuntee jonkun hyväkuntoisen papan, joka ei usko erityiseen lihaskuntoharjoitteluun, sillä hän on pysynyt timmissä kunnossa koko ikänsä halkoja hakkaamalla ja lumitöitä tekemällä. Onkin tärkeää mennä joka päivä ulos, valita portaat hissin sijaan, tehdä pihatöitä ja käydä kaupassa vaikkapa potkukelkan kanssa. Mikä tahansa liikunta on hyvää liikuntaa, kunhan se on säännöllistä ja kohtuullisesti kuormittavaa. Silloin se vahvistaa toimintakykyä, ylläpitää terveyttä, antaa voimia suoriutua jokapäiväisistä askareista, sekä auttaa välttymään ylipainolta ja sen mukanaan tuomilta sairauksilta.

Liikunnan harrastaminen palvelutaloissa ja vanhainkodeissa

Palvelutaloissa ja vanhainkodeissa asuva ikäihminen voi harrastaa liikuntaa joko yksinään tai ohjatuissa ryhmissä. Omatoimiseen liikuntaa saa vinkkejä esimerkiksi terveydenhoitoalan ammattilaisilta, kirjoista, aikakauslehdistä tai internetistä. Internetistä löytyy ohjeita ja ohjevideoita niin kotijumppaan, vuodevoimisteluun, tuolijoogaan, helppoihin lihaskuntoliikkeisiin, selän liikkuvuuden parantamiseen, venyttelyyn, tasapainoharjoituksiin, aivojumppaan, kuminauhajumppaan sekä jopa keinujumppaan.

Vanhusten hoito hoitokodeissa

Ohjatut liikuntatunnit voivat olla päivän kohokohta, jos ne toteutetaan hyvin. Ohjaajan tulee tietää hyvin ohjattaviensa yksilölliset rajoitteet ja muut toimintakykyyn ja terveydentilaan vaikuttavat seikat, jotta ohjaaminen olisi mahdollisimman turvallista ja kohdennettua. Tässä auttavat toimintakykytestit ja lähtötilannehaastattelut. Ryhmäläisetkin haluavat varmasti osallistua liikuntatuntien liikkeiden tai sisällön suunnittelemiseen. Vaikeita sarjoja voi olla vaikea opetella, eikä täydellisiin koreografioihin ole tarkoituskaan pyrkiä, ellei ryhmä itse halua olla mukana jossain esityksessä tai kilpailussa.

Kannattaako vanhukselle hankkia GPS

Onko vanhukselle gps-laitteen hankkiminen liikaa holhousta?

Kyllähän sen jokainen tietää miltä tuntuisi, jos joku pystyisi jatkuvasti seuraamaan missä liikut ja mihin aikaan. Tuntuisiko se suorastaan mahtavalta, että vanhempasi tai lapsesi saisivat katsella omasta älyköstään milloin liikut kohti kauppaa ja milloin taas olet pysytellyt kotona jo liian pitkän tovin? Ei, se ei todellakaan tuntuisi mukavlta.

Muistisairaus

Muistisairauksia on suomalaisilla vanhuksilla erittäin paljon. Muistisairaudelle ei toistaiseksi ole keksitty parannuskeinoa puhumattakaan niiden ehkäisystä. On kuitenkin olemassa lääkityksiä, joiden avulla sairauden etenimistä voidaan hillitä joissakin määrin.

Uutisissa usein ilmoitetaan muistisairaan vanhuksen katoamisesta. Kyllä, niitä valitettavasti sattuu. Ja Suomessa on ikävää, jos ihminen menee kadoksiin etenkin kylmään talviaikaan. Siinä vaiheessa omaiset saattavat ajatella, että gps-laitteen asentaminen mummon ranteeseen voisi olla erinomainen idea. Eihän mummo itse sitä muista, millaisesta laitteesta on kyse ja mummon mennessä hukkaan, osattaisiin mummo nopeasti paikantaa.

Muistisairaus valitettavasti aiheuttaa ihmisissä sen, että he saavat hyvän idean lähteä esimerkiksi kauppaan, mutteivät osaakaan enää tulla takaisin kotiin. Tai eivät enää puolessa matkassa muistakaan minne olivat menossa ja samalla reitti kotiin vaikuttaa todella erilaiselta, kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Pääasiassa musitisairaat kuitenkin osaavat pysytellä kotosalla vielä tiettyyn pisteeseen saakka, ennen kuin muistisairaus on edennyt liian pitkälle.

Ihmisarvo

Jos muistisairaalle mummolle laitetaan ranteeseen paikannin ja mummo ihan itse ymmärtää ja toisinaan muistaakin paikantimen olemassa olon, niin onko kyseessä enää ihmisarvoinen elämä? Jatkuvassa seurannassa oleminen etäyhteyksien välityksellä ei varmastikaan tuo mummolle yhtään enempää turvallisuuden tunnetta, päinvastoin.

Mummo
Antaa mummojen olla sellaisia kuin he ovat

Jos kyseessä onkin jo täysin muistisairas mummo, joka ei paikantimista ymmärrä tai muista hölkäsen pöläystä, niin onko ihmisarvoista jättää mummo yksin kotiin? Ei, ei sekään ole oikein ihmisarvoista toimintaa. Mummo ei osaa pitää itsestään huolta ja paikantimen välityksellä saa kyllä hienosti nähtyä mummon sijainnin. Näkeekö paikantimen avulla kuitenkin sen, että mummolla todella kotona on kaikki hyvin? Hän ei ole kaatunut sängyn ja seinän väliin tai muistisairauden vuoksi unohtanut hellan levyä aamupuuroa lämmittäessä päälle? Ei, paikantimen avulla ei todellakaan moista näe.

Onko paikannuslaite vanhuksilla siis todella niin hieno idea, että kannattaa moista toteuttaa. Onko ihmisarvoista, että mummoa vain seurataan etäyhteydellä, sukulaiset käyvät pari kertaa viikossa tekemässä mummolle kauppareissun ja siivoamassa suurimmat sotkut sillä välin kun mummo on muut päivät yksinäisenä kotona? Muistisairauden vuoksi mummo ei välttämättä muista sitä, kuinka pitkään on yksin ollut, mutta pahalta se yksinäisyys ja turvattomuuden tunne kuitenkin tuntuu. Olisiko kuitenkin ihmisarvoisempaa, että mummon luona kävisi kotihoitopalvelu päivittäin pari kertaa? Olisiko ihmisarvoisempaa, jos kotihoitopalveluun lisättäisiin vielä ateriapalvelu? Mummolla olisi joka päivä seuraa edes hetken aikaa, puhumattakaan niistä päivistä kun mummolle voidaan lämmittää sauna ja auttaa mummoa peseytymisessä ja lounaan tekemisessä. Eikö kuulostakin ihmisarvoisemmalta toiminnalta, kun ihmiset ovat oikeasti ihmisiä toisilleen ja katkaistaan etäyhteydet, jotta mummokin ihan oikeasti näkee ja kokee ihmiskontakteja?

Kunnioitus

Vaikka lapset ja lapsenlapset saattavat olla kovinkin huolissaan muistisairaasta mummostaan, niin liika on aina liikaa. Vanhuksia tulisi kunnioittaa, aina. Gps-laitteen asennuksella ei ehkä ihan vapaudenriistosta voi puhua, mutta ihmisarvoon verratessa asia on käytännössä sama. Onhan meidän vanhuksilla olemassa täysin samat oikeudet kuin muillakin kansalaisilla. Jokainen pohtikoon omalle kohdalleen, miltä tuntuisi jos puoliso haluaisi kiinnittää juuri sinuun paikannuslaitteen ollessaan itse pidemmällä työmatkalla. Tuntuisiko paikannuslaitteen kanssa kulkeminen erityisen mukavalta, turvalliselta ja etenkin siltä, että joku ihminen todella välittää? Ei, en minäkään siihen usko. Annetaan siis mummojen elää muistisairauksiensa kanssa yhtä vapaasti kuin ennenkin ja poiketaan katsomaan mummoa aina kun siihen vain on mahdollisuus.

Eri asia kuin muut apuvälineet

Vanhuksille on nykypäivänä tarjolla hyvin paljon erilaisia apuvälineitä, jotka auttavat arjen haasteissa. Vaan niin on myös nuoremmille ihmisille, ja oikeastaan kaikille. Sitä vartenhan esimerkiksi tietokone on kehitetty, tekemään ihmisten arjesta helpompaa! Eli siinä mielessä vaikkapa oikeanlaisten seniorikalusteiden hankkiminen on paljon mielekkäämpää kuin GPS-laitteiden, ne ovat mahdollistavia apuvälineitä eivätkä rajoittavia.